Valo yössä

Päätin lähteä ulos testaamaan taannoin hankkimaani myrskylyhtyä.(oli ihan pakko koska naapurikin oli hommannut semmoisen!) Tuntui ajatuksena kivan häiriintyneeltä hipsiä keskellä pimeyttä lyhtyä kantaen ja luoden häijyjä silmäyksiä ohikulkijoihin, tiedättehän.
Vaan oliko perkele hyvä idea.

Heti pimeälle pururadalle päästyäni muistin miksi ylipäänsä pidän syksyn pimeydestä: en tykkää näkyä. Vaan kiitos lyhdyn, olin oikea loistava valopiste kaikkien hirmuisten metsän olentojen silmissä, kun taas omat silmäni eivät valon takia nähneet paria metriä pidemmälle.
Saatoin kuulla vihaista hampaiden narskuttelua ihmissusien seuratessa menoani... Pääni säästyi vain koska ne eivät halunneet tulla lähemmäksi silmiä särkevää valoa. Vaan ah, eikö tämä ihana MYRSKYlyhty ollutkin lepattaa sammuksiin kevyen tuulenvirin käydessä! Onneksi pääsin sentään ihmisten ilmoille. Metsästä jälkeeni kantautuva ulvonta lupasi että täysikuun koittaessa tavataan taas.

Lyhdyn valolla oli muuten myös sellainen jännä vaikutus että paikat alkoivat näyttää ihan vierailta. Uskon tunnistaneeni pari maisemaa joita olen nähnyt viimeaikoina unissani. Toisen ihan viime yönä itse asiassa.

Tein ihan hyvän kävelylenkin siinä. Taisin tosin käyttää lyhtyä jotenkin väärin koska lasi on nyt ihan tummunut, mutta onpahan vanhemman ja tyylikkäämmän näköinen.

Päivän biisinä King Diamondin Follow the wolf, kappale joka on aina tuonut vahvasti mieleeni tuon kyseisen metsän.



NYT voisin syödä jotain ja katsoa loppuun sen simpsonien jakson joka jäi aiemmin illalla kesken. Olen tosi huono katsomaan mitään kestoltaan 5 minuuttia pidempää.